Nyt kun olemme viettäneet hiljaiseloa kaiken maailman kursseilla juoksemisen kanssa, on ollut aikaa seurata miten erilaisia koirat voivatkaan olla.

Dani on melko rauhallinen ja harkitseva. Myös toisinaan epävarma. Erityisesti junan raput ja ritilät ovat paikkoja, joissa se pistää kaikki tassut tukevasti maahan, eikä siitä päästä mihinkään kuin kantamalla. Ja minähän se sitten tietenkin olen se kantaja. Yksi paikka jonne se ei takuulla myöskään omin tassuin mene, on trimmaaja. Ilmeisesti siellä sitten on niin tylsää.

Huppanasta myös huomaa, mitä mieltä se on asioista. Se vinkuu, piippailee, örisee ja urisee. Sen ääntelyt ovat vähän niinkuin pikkuvauvan erilaiset itkut. Sen lisäksi kun seuraa ilmettä, hännän asentoa jne. ei tarvitse paljon arvailla mitä se milloinkin "sanoo". Ja Danillahan noita mielipiteitä riittää. Sillä on leppoisasta olemuksesta huolimatta vahva oma tahto. Joku kai sanoisi sitä itsepäisyydeksi. No,taitaa Bichon Friselle olla ihan normaalia tuo.Dani on kuitenkin niin sanotusti hyvin helppo koira nykyään. Olen sen kanssa kyllä paljonkin taistellut aikanaan mm. kynsienleikkuun ja karstaamisen kanssa, mutta kai se on sitten tajunnut että tämän pirttihirmun kanssa ei paljon kannata:-)

Danin harrastus numero yksi on leikkiminen. Sillä on yksi lempilelu jota se kantelee aina jalkojen juureen siinä toivossa että saisi leikkiä ihmisen kanssa. Dani myös tuntee sen (ja muutaman muunkin lelun) nimeltä. Jos siltä kysyy esim. "Missä hiiri" tai "Missä pupu", niin se tuo pyydetyn lelun. Muutenkin Danille on tullut opetettua paljon kaikenlaista. Melko hyvin pystyn luottamaan siihen että se tekee niinkuin haluan. Vain toiset koirakaverit ovat niin mukavia, että omistaja jää usein toiseksi. Valikoiva kuulo siis tälläkin bichonilla.

Tilda-Typsy puolestaan ei harkitse tai tarkkaile tippaakaan. Se toimii. Kun Dani vielä ihmettelee saamaansa herkkua, Tilda on jo syönyt sen. Ja tietysti on sitten saman tien kyttäämässä, josko Danilta saisi sen herkun napattua. Tuo ruoka onkin Typsylle harrastus numero yksi. Se nielee kaiken turhia pureskelematta ja kaikki kelpaa. Siis todellakin kaikki, valkosipulinkynsistä sähköjohtoon. Noita viimeksi mainittuja ei toki koirille tarjoilla, mutta löytäjä saa pitää. Tai niin ainakin ajattelee Typsy. Toimintaa tuolla Typsyllä rittää muutenkin. Jos sitä ei ihminen järjestä, niin se löytää sitä itsekin. Hampaan jälkiä on mm. sohvassa ja seinässä. Ja aika monia kymmeniä paperilappusia ym. on mennyt silpuksi. Puhumattakaan sitten useista kengistä, joita ei enää paljon kengiksi voi kutsua.

Mutta luonne on kaikesta edellä mainitusta huolimatta aivan ihana. Se makaa aina aivan kiinni ihmisessä. On metka tunne herätä yöllä, kun Tilda makaa selässäni kiinni ja pää on tyynyllä. Usein lisäksi taistellaan peitosta kuin vanha aviopari. Se ei siis varsinaisesti tarvitse sitä peittoa. Kunhan muuten vaan makaa päällä. Ja sitä sitten revin kylmissäni siltä pois:-)

 Ja aina, ihan aina, se on yhtä iloinen. Häntä alkaa vispata heti kun vähänkin juttelee. Typsyn on kyllä toisaalta vaikea kestää sitä että sitä huomiota saa osakseen myös Dani. Tilda tulee salamana nuolemaan käsiä ja kasvoja, kun "väärä koira" saa rapsutuksia. Tilda on myöskin lempeä ja ns. peruskiltti. Helpommalla olen sen peruskoulutuksessa päässyt kuin Danin. Vielä toistaiseksi sen ns.temppukoulutus tosin on jäänyt vähemmälle kuin Danin, mutta eiköhän siihenkin asiaan tule korjausta, kun vuoden vaihteen jälkeen suuntaamme taas koulutuskentälle. Ja joululomallakin jo voidaan kotioloissa hieman harjoitella etukäteen, mikäli suklaan syönniltä ehdin. Ja sitä suklaata on sitten Tildan ihan turha kärkkyä.